Perjantai peiton vetää
viikonlopun ylle,
lepäämään käy
äitimaa.
Hän valmiina on syleilylle,
kun afrodite häntä rakastaa.
Ilmatar on kaunis niin,
hän lentää, nauraa kyyneliin.
Afroditen poika on maailman komein mies,
se jo äitimaa syntyessään ties.
Aalloilla avaruuden Otava ratsastaa,
sen vanavedessä kulkee sata sakaraa.
Tähdistöt maailman,
luo kirkkauden valtavan.
Pyrstötähteen tieni käy,
kun taivas punertaa,
tuskanviitan hartioilleen
heittää äitimaa.
Maailma on niin suuri lohduton
Suomi suruksemme niin,
jo luotiin pakkasiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti