Elämän mittainen työ
ihmisen, on kasvattaa
kuori ajatustensa
ylle.
Olla valmiina
iskuihin, puolustaa itseään
iskuilta, vaikka
valheellisella syleilyllä.
Hengissä pysyminen,
siinä on työ,
kun pimeys päällemme
armotta lyö.
Filosofin
jälkeläinen, kovin karu
itsepäinen. Laukoo
mielipiteitään,
irrottelee,
kirjoittaa, utopiaan vaeltaa.
Sanojenmiekka,
joskus teroitusta vailla.
Kulkee ajatusten
kirkkaiden kaukomailla.
Isäni oli nero, susi
lammasten vaatteissa,
aggressiivinen
vihainenmies, täysin
hukassa omissa
aatteissa.
Kasvaa aikuiseksi
tahdon,
lapsen mielen
säilyttää,
vakan alla tahdon
polttaa
monta kynttilää.
Vaikka tekee kipeää
tahdon,
elää nauraa laulaa,
viritellä joskus ehkä
lemmenpaulaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti