Lumistenkuustenvaltakunta keskellä
talven näen valveunta.
Ihmettä elän, taikaa koen,
elämän mantraa, loitsuja hoen.
Kuka pelastaisi roihuavan rakkauden,
kuka satamaan ohjaisi purjelaivan
eksyneen. Silkkiä minun lanteeni kantaa,
kutsun yönleikkeihin sinulle kutsun antaa.
Uskomaton juttu,
kerta kerran jälkeen.
Jääkuningatar niiaa kuninkalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti