Kevättä kohden pakkanen vien,
liukas on joskus routainen tie.
Elämänpellossa vänkärinä,
sitä me ollaan sinä, ja minä.
Aamuun nousen pakkasen aikaan,
luotan huopatossujentaikaan.
Vaalit on vallanneet uutiset aivan,
eilistä elämää esille kaivan.
Rustaan runoa elämän mausta,
surun tai onnenmurujen hausta.
Runoilijanruukku sekalaista soppaa,
heitän tarinaa, arpaa tai noppaa.
Siitä sisällöstä itsellesi jotakin koppaa.
Soppaa, joka poppaa, ärsyttää vihaista miestä,
jolla on aikaa kieltä piestä.
Haukku ei haavaa näkyvää tee,
ne kiukut jäävät eiliseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti