Aikaa on liikaa,
tai aikaa on liian vähän.
Tyytyisinkö hommaan tähän,
viiltävä tuuli käy aamuisin.
Pakkanen puut huurruttaa,
helmikuu heläyttää
pakkasurut korkeimpaan oktaaviin.
Sieluuni nimesi sun tatuoitiin,
se siellä poltettuna ikuisesti on,
niin on määrännyt taika kohtalon.
On tapana elää,
tätä puuduttavaa elämää,
mitä kaikki eivät kokovartalopuudutukseltaan nää.
Minä ostan aikaa,
jos joku sitä myy.
Siinä elämisen taikaan on syy.
Sinä tarttuisit minuun kysymättä,
sinä et pelkäisi minussa olla,
kaksin seilattaisiin ajattomuudessa kuutamolla.
Me pystyisimme keskenämme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä
ajassa eteenpäin näkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti