Sielusi on kaunis,
se sisältäsi loistaa.
Kaiken pimeyden läheltään se poistaa.
Sydänverellään, hän maailman herättää.
Aamu hiljaa ikkunaasi helähtää,
lasiruutuun, luo monta jäähedelmää.
Kuvat kauniit,
se pakkausukon on syy.
Sydänkylmä, yksin menehtyy.
Valo kantaa yli sillankaarien,
taivaanrantaan käy katse sydänten.
Nyt kätesi anna,
minä siihen tarttuisin,
ja ikkunallani on kuva suuren marttyyrin.
Sisälläni liekki voimistuu,
se kasvaa polttaa,
kunnes lannistuu.
On tullut aika talven kylmimmän,
nyt sisälleni laulun siitä sävellän.
Siihen sisälle luon rakkauden
kaikkein tärkeimmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti