Sytytit sydämeeni palon,
niin kuuman sekä polttavan.
Sinut sydämeni vangitsin,
suljin muistojeni verhon .
Hahmosi muistoissani elää,
se syntyy aina rakkautta liekkiin raapaisemaan.
Yli aikojen, vuosien kuulen,
sinun äänesi päivin, sekä öin.
Sillä minä olin kadotettu sinun
ystävyydestäsi,
annoit anteeksi, ja palasit takaisin
elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti