Tammikuu, se tarttuu
jäisin ottein ajatusteni pintaan.
Lyö päälle luomisen hyökyaallon.
Niin kylmä, karhea , sekä arvaamaton
tämän kuun säähän on.
Aivojeni sokkeloissa,
juuri noissa,
pienissä kuin rusinoissa.
Syntyy uutta utopiaa,
valkoinen on nyt maa.
Lunta saavat saaliikseen,
lokit niemensuussa.
On kalat kauas kaikonneet,
jää on kruunannut nyt
virranmaan.
Puut ylväänä, vain seisovat
kuurakruunussaan.
Pakkanen saapui, kimaltelee
lumihiutaleet.
Aivoni ne jäädy ei,
vaikka viima meiltä lämmön vei.
Tammikuu kun on ohitettu ollaan
VastaaPoistajo valoisammalla puolella.
Hyvin osasit kuvata
tammikuista oloa.
Täällä oli pitkään lämmintä ja nurmet olivat ikkunani edessä viheitä, mutta muutama päivä sitten lumi tuli ja pakkanen.
Kevättä kohti silti mennään ja odotetaan
kukkia ja lintuja ja kesätuulien hulmahtelua
vainoillamme!
Elämäniloa ja pirteää mieltä Sinulle, Sofia!