Olen lehdetön puu,
olen valoton kuu,
olen sanaton suu.
Olen lehti, joka maahan
alas laskeutuu.
Olen autiomaa,
jossa janoinen
vaeltaa.
Ilman sinua,
en ole mitään,
ei asu oksillani,
linnut kesänmaan.
On ne kaikki kadonneet,
lentäneet pois
maahan lämpimään.
On jäljellä vain,
nuo suuret unelmain,
jotka kerran sinulta lahjakseni sain.
Voi kuinka Totta!
VastaaPoistaVoi, kuinka osasitkin sanoa
juuri ytimeen.
Unelmien Juuret silti on!
Hyvää Uutta Vuotta ja
Hyviä ja Runsaita Unelmia
Sinulle, Sofia, toivon!