Syyslemmekkäät
päivät
tanssivat
sylissä tuulen
sointuja
ilmaa luo
vanha
kelo puu ,
luonnon
panhuiluksi taipuu.
Ihmisen
mielen valtaa
kaukokaipuu,
minä
hiljaa
horrokseseen
vaivun
hetken vielä
huokailen.
Voiko nerot
hukata
kaiken rakkauden ?
Ei
löydy sitä sydäntä
minne
kodin voisin rakentaa.
Nykyajan
maailmassa
enkelit
tanssivat kadulla
ripaskaa.
Rakkaus on
hetki
raato harmoniaa.
Minä
sanoista rakennan
itselleni
vankilan,
sellin
oven sisältä lukiten.
Tahtoisin
että olet minulle
kuu
tai aurinko, voisin
olla
jalkojesi alla kallio.
Minä
syntiä kannan
ihollani,
rakkaus on
tatuoinut
ristin rinnan päälle.
Silti
silmäni suljen ,
en
alennu enää rakkautta ,
en
ystävyyttä kerjäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti