Syksy
naulaa sandaalit
vintin
lattiaan, villasukat
löytävät
tien jalkoihin
ihmisen.
Tuuli ulvoo
nurkat
huoneen saavat
varjon
pimeän. Minä
ikävää
kiroan, ja
ihmisen
väkisin unohdan.
Silti
skumppaa kengästä
naisen
mies juo, ei
vain
ole minun elämää tuo.
Elokuvaa
elämän elo
kuvaa,
nurkka kunta
nukkuu
ehkä ennen aikaista
talviunta.
Koko maailma
on
muutoksen kourissa,
ja
saappaat kasvavat naisen
jalkaan
siitä syyskuun
marssi
alkaa. Lokakuu
kiikkuu
jossain edessäpäin
minä
hallan tanssivan
ripaskaa
yöllä nurmikolla
näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti