Kosminen hetki

Auringon noususta auringon laskuun

kosminen valo syttyy, ja sammuu .

Taistele ihminen sisäinen taisto

uuvu uneton pilvien lampailla

tyhjiä tyynyjä jossain ilmassa piilossa on.

Missä on kotini ? Maailmassa jossa

elämme niin kuin viidakossa.

Risteys siellä, ja viitta täällä

neuvoen kulkua sinne, ja tänne

ajan armoton kiire, ja tahti onko

ainoa ystävänne ?

Kosminen inflaatio tyhjyyttä täynnä

sydämen keskellä liian suuri reikä

rakkaus siitä tuuleen karkaa,

voi raukkaa kapista ihmis parkaa.

Arkana kuljen arkista tietä,

ei missään järkeä, ei missään mieltä.

Silti taistelutahtoa joskus riittää

sitä mitä eteensä kylvää saa niitää .

Ajalle joskus pilkaten nauran .

Toisinaan tukkaani revin itken,

ja raivoan. Pieni hetki on tässä ,

ja nyt joka kaikesta kiittää.

Ystävä kallis joka ajatuksin

lämpimin käden käteesi liittää.