Translate

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Räjähtävä kaipaus

Kaipuu silmille räjähtää
häpeä ristille ihmisen
naulitsee. Loppu elämä
se on tätä yksinäistä
elämää. Peili se on
ainoa rehellinen ystävä,
näyttää sen mistä muut
vaikenevat. Luut rustot
liikkeen myötä kangistuvat,
rutisevat. Yksinäisyys
naulan arkkuun, lyö tahtiin
tiheään. Lohtu ei kannata
lohdutonta, meitä toisista
eksyneitä on liian monta.
Aika aivot tukahduttaa
ei happea, miehet jäntevät
ennen aikojaan pois lähtevät.
Neljä kymmentä naulaa
on liikaa miehen arkkuun,
ikä vuosissa mitataan
ja tiimalasi kohta tyhjä on.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto