Kalman
hajuinen elämä
tuoksuu
jossakin,
ota
korko kengät pois
jaloista,
ja kiireellä karkuun
juokse
myskin tuoksuiseen
huomiseen.
Liian
monta yksinäistä
sylissä
yö kantaa antaa
ihmisen
juurtua kiinni
kivun
kierteeseen.
Minä
valvon pienen
tarinan
kirjoitan,
yö
ruuvaa kierteet
kiinni
kivun kääntö piirin
laitaan.
Minä öisin
pukeudun
usein Eevan
asuun
tai kylmän iskiessä
horkan
ihoon muumi paitaan.
Kaipaus
naulaa ruumis arkkuun
nauloja,
ja miehen vanheneminen
ennen
aikojaan liikaa satuttaa.
Joensuu
lyriikkaa öisin
lausuu,
unohdusta kuiskaa
sen
suu. Katu lampun alle
valo
yöperhosia kutsuu.
Päivä perhoset
nukkuvat
kiltisti
jossain lämpimässä.
Minä
olen kuin valmista viljaa
itkeä
tahtoisin hiljaa,
mutta
kuivunut suru on
möhkäleeksi
rinnan päälle
kipeäksi
palaksi kurkkuun.
Nyt
kauriin kääntö piirin
kanssa
mennyt aika sekä
tulevaisuus
tanssiin kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti