Luvaton
hämäryys iltaisin
minut
sänkyyn peittelee
alusta
loppuun asti
elämän kaaren
päähän.
Syyskuu
sykkii kylmänä
sinusrytminä
sisällä ihmisen.
Lokakuu
lohduta jo
häntä
ken jäi vangiksi
kesän
kaipuun.
Vielä
varteni vanheneva
vetreänä
virvakoivua
halaamaan
taipuu.
Lekaan
tarttuu Lemminkäinen
takoo
Suomen kalliota
kunnes
on maa jäinen.
Routaa
tarvitaan naulitsemaan
mies
mielityn kylkeen kiinni
viellä
jossain joskus kynnetään
kyinen
pelto. Missä Kyllikki
kapiosi
on, Tellervo metsän tytär
sienillä
kiire säilöön vikkelään.
Vielä
minun sisälläni virtaavat
itkijä naisen
geenit vaikka
itkin
silmäni kuiviksi kaivoiksi.
Väinämöinen
miksi maasi möit
Venäjälle
virtuaalialtojen paikat?
Vielä
jossain taas kesän
tullen
Shemeikka laulaa soittaa
balalaikkaa,
etsii talon tyttären
aittaa.
Aino kirjoittaa, kirjoja
jo
ainakin seitsemän valmiiksi
saanut
on. Marjatan huulet
yhä
punaisena hehkuvat,
liikaa
houkuttelevat houkkia
muilta
mailta pakolaisia
Palestiinasta
asti.
Valittavat
ilman immet tanssivat
routaan
suot, sekä rimmet.
Miksi
maatamme raiskataan,
natsit
, rasisti, suvakin koko
konkkaronkka.
Näitä uutisia
Kalevalan
kankaalta kirjoitti Aino,
ja
ehkä jälleen huomenna
alkaa
uusi noita vaino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti