Minä
lainasin vai hetken
sitä
rakkautta, en tiennyt
että
niin pian palautus päivä
olla
voisi. Nyt keinun ajan
aalloilla
sydän horroksessa on.
Marraskuu
naulaa laudat
kesämökin
ikkunaan.
Minä
unohtaa
voinko
kesän menneen,
ja
konttaan syksyyn ohimennen.
Kaikki
ei ole niin kuin ennen.
Joskus
salaa kuivaan silmä nurkkaan
pyrkivän
kyyneleen.
En
enää usko ihmeisiin
liian
usein matto jalkojen
alta
pois vedettiin. Minulle
ei
täällä maailmassa anneta
mitään
hyvää pysyvää.
Ystävyys
pettää sekin joskus ,
ja
kusi nousee päähän ystävän.
Minä
hänet pikku hiljaa
elämästäni
hävitän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti