Syksy

Syksy sulkee syliin ihmisen

hän toista kaipaa vierelleen

lohdutusta lohduton.

Tuulen selkään nousen taas

pelkään varjoa kadun pintaan

piirtyvää. Yksin olen tässä

aamussa viileässä,

edessä kutsuu polku päivään

nousevaan. Sisälläni

saa kaipaavan äänen soimaan

taas. Alanko tien viittaa

takomaan, mitä siihen

kirjoitan minne vie tie elämän?

Torstai torveen soittaa saa

fanfaari ilmaan kohoaa.

Syyskuun kyy auton alle liiskautuu.

Palaa kaipaus sisällä se

käärmeen nahkan lailla käryää.

Katu kutsuu ihmisjoukon sekaan

minä lähden liikenteesen

silloin kun aika kiireen on,

päiväksi unohdan revontulten lumon

sekä kajon kuutamon.