Translate

tiistai 27. syyskuuta 2016

Satu muuttuu

Katuvaloissa syksyllä hehkuu
katumus, satu saa onnettoman
lopun. Pakolla unohdan kaiken
tärkeän, kiireen sekä hopun.
Mykkäkoulun priimus on
nurkkaan ahdistettu, sydän
rikki revittynä kipu lyö
nauloja läpi keuhkojen.
Silti minä hengitän, tätä
syksyn maatuvaa homeista
ilmaa. Joku outo persoona
sisälläni Tuulen viemän
kaltaista suurta synkkää
elokuvaa filmaa. Pimeä
taittaa pois valolta vapaana
kulkevan kujan, minä tunnen
sisälläni iskun lujan.
Se tuntuu kipuna uumaa vasten,
ei tämä paikka ole turvallinen
elää lasten. Viellä hetken
syksyn sylissä viihtyy aamukaste.
Aikaa on vielä pysyvän roudan
tulla, sydän sisälläni se
kohmeessa silti jo on.
Synkkä, pimeä tie kohtalon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto