Matkalla / en route

Hengittävä maisema

sykkivä syvä suo

pitkospuut jotka

vievät hetteen alkulähteen

luo. Roihu nuotion

se tuho kelopuunkin on.

Olen matkalla taas

palaan juurille alkuihmisen

mikä on matkan pää

se on tie kohtalon.

En route

Breathable landscape

pulsating deep mire

causeway that

take up the source of a swamp

round. The blaze campfire

it is the destruction of deadwood.

I am on the road again

I will come back to the roots of early man

which is the end of the journey

it is the way of destiny.

Here am I

Here am I, a lifetime away from you .
The blood of love, or the beat of my heart .
My love wears forbidden sounds of silence .
My life is over control.

Senseless years thunder by .
Millions not willing to give their lives for you.
Does nothing matter?
I will go walk on the water like Jesus do.
My love is like a religion.


Learning to cope with feelings aroused in me .
My hands in the pocket, buried inside of myself
My love wears forbidden colours .
My life believes in you once again.

My soul go walking in circles million year about after I died.
While doubting the very ground beneath me .
Trying to show unquestioning faith in everything.
Here am I, a lifetime away from you .
The blood of my, or a change of heart.

My love wears forbidden sounds.
My life believes to you.
My love wears forbidden colours.
My life believes in you once again,
my soul is not sad and cold.

The story will change

Street lamps in the autumn glows

Repentance, a fairy tale may be unhappy

at the end. Forcibly forget everything

importance, urgency and action into.

Silent School valedictorian is

corner distressed heart

torn up the pain strikes

nails through the lungs.

Still, I breathe, this

autumn decomposable mold

air. Someone strange personality

I live like Gone with the Wind movie

new filming.

Dark fold away from the light free

passing the alleyway, I know

inside a strong shock.

It feels as pain against the webs,

not this place is not safe

lives of children. For a while

autumn thrives in the lap of the morning dew.

We still have a permanent ground frost

to come, the heart inside of it

still numb with cold already.

Dark, dark road of destiny.

Satu muuttuu

Katuvaloissa syksyllä hehkuu

katumus, satu saa onnettoman

lopun. Pakolla unohdan kaiken

tärkeän, kiireen sekä hopun.

Mykkäkoulun priimus on

nurkkaan ahdistettu, sydän

rikki revittynä kipu lyö

nauloja läpi keuhkojen.

Silti minä hengitän, tätä

syksyn maatuvaa homeista

ilmaa. Joku outo persoona

sisälläni Tuulen viemän

kaltaista suurta synkkää

elokuvaa filmaa. Pimeä

taittaa pois valolta vapaana

kulkevan kujan, minä tunnen

sisälläni iskun lujan.

Se tuntuu kipuna uumaa vasten,

ei tämä paikka ole turvallinen

elää lasten. Viellä hetken

syksyn sylissä viihtyy aamukaste.

Aikaa on vielä pysyvän roudan

tulla, sydän sisälläni se

kohmeessa silti jo on.

Synkkä, pimeä tie kohtalon.

TÄSSÄ NYT

Vaikeat vuodet rakensivat

maailman ympärille titaanikuoret.

Pahat päivät puukon iskuin

kalvavat sisintäin, kipu se

on jotain mihin sanat eivät riitä.

Rikkinäiset ihmiset sokeina

maailman teillä koettavat

taluttaa toisiaan. Syksy on

täällä taas, ja vaahteran lehdistä

teen haudalle seppeleen.

Aina yksin matkaa teen

kaaos yllättää, kylmää

kosteaa hämärää.

Jossain sisälläni se on kirjoittava

ihminen, alla ajan vibraaton.

Musta avaruus huutaa

missä sydämen syrjään tie

ystävälle on ?

Hetkeen en puhu huomiseta mitään

olen tässä nyt, ajan raskaiden

rattaiden alle alistunut.

Bad person

Your stupidity is nestled inside

Wisdom in a hurry scurry

a long time ago off.

You do not feel emotions, you good luck,

you longing, sadness sad you are.

Your heart is rough

steel, made of strong slag lot.

You hit without mercy non- compliance, Defame

unhappy, pedal nails a friend,

when I ask you for mercy.

Paha ihminen

Sinun sisälläsi lepää tyhmyys

viisaus vilisti kiireellä

aikoja sitten pois.

Et tunne tunteita, et onnea,

et kaipuuta, ikävää et surua.

Sinun sydän on rosoista

terästä, tehty vahvasta kuona erästä.

Lyöt säälittä lyötyä, parjaat

onnetonta, poljet kynsille ystävän,

kun armoa sinulta pyydän.

Rush into the unknown

More than the sand of the beach dewy

passes traces of yesterday's

they are sunk deep into the

stick in the sand,

and the relentless pain of a knife

hit in the groin.

Mother of the skirt hem

towards the edge of space

flutter. Now, in a hurry unknown

night to blow up the northern lights glowing

the sky dance. Moon

invites you to dance and stars,

You came back for a moment

I will create, as quickly

you left off. you are afraid

drowning in love to the river.

Always more broken resistance

you get when you want something

the broken piece together.

I can not stand this crazy screaming

time I do not wear darn word.

Joensuu is one of fiddling place

than in Helsinki. The best thing

all have friends who

always dragging behind him

suitcases to arrive

come to us again.

Kiire tuntemattomaan

Yli rannan kasteisen sannan

kulkee jäljet eilisen

ne ovat uponneet syvälle

hiekkaan kiinni,

ja armoton tuska puukolla

lyö nivusiini.

Äiti maan hameen helma

avaruuden reunaa kohden

lepattaa. Nyt on kiire tuntemattomaan

yö räjäyttää hehkuvat revontulet

taivaalle tanssimaan. Kuu

kutsuu tanssiin tähdetkin,

sinä hetkeksi palasit

minun luo, yhtä nopeasti

pois lähditkin. Pelkäät

hukkumista rakkauden koskeen.

Aina enemmän rikki rintaa

ruhjot, kun tahdot jotain

särkynyttä kokoon karsia.

En kestä tätä hullua huutavaa

aikaa en kuluneita sanan parsia.

Joensuu on yhtä joutava paikka

kuin on Helsinki. Parasta

kaikessa ovat ystävät jotka

aina perässään raahaavat

matka laukkua saapuakseen

luoksemme uudelleen.

Too many lonely

The smell of a life of death

smells somewhere,

please rate your shoes off

legs, and rushed away

Run musky scented

tomorrow.

Too many lonely

the arms of the night position to give

of man to take root stick

a cycle of pain.

I watch a little

I write a story,

Night screw threads

closed circuit pain in the back

side. I at night

often I dress Eve

configuration, or a cold strikes

attached to the skin of the Moomin shirt.

Longing pounds of coffin

nails, and a man's aging

prematurely hurt too much.

Joensuu poetry night

states, forgetfulness whispers

its mouth. Street lamp under

light moths calls.

Butterflies are sleeping

obediently somewhere warm.

I was as ripe grain crops

I would like to cry quietly,

but the grief is dried

  big pieces on top of the breast

sore throat snack.

Now reverse the goat circuit

gone with the time and

the future of dance calls.

Liian monta yksinäistä

Kalman hajuinen elämä

tuoksuu jossakin,

ota korko kengät pois

jaloista, ja kiireellä karkuun

juokse myskin tuoksuiseen

huomiseen.

Liian monta yksinäistä

sylissä yö kantaa antaa

ihmisen juurtua kiinni

kivun kierteeseen.

Minä valvon pienen

tarinan kirjoitan,

yö ruuvaa kierteet

kiinni kivun kääntö piirin

laitaan. Minä öisin

pukeudun usein Eevan

asuun tai kylmän iskiessä

horkan ihoon muumi paitaan.

Kaipaus naulaa ruumis arkkuun

nauloja, ja miehen vanheneminen

ennen aikojaan liikaa satuttaa.

Joensuu lyriikkaa öisin

lausuu, unohdusta kuiskaa

sen suu. Katu lampun alle

valo yöperhosia kutsuu.

Päivä perhoset nukkuvat

kiltisti jossain lämpimässä.

Minä olen kuin valmista viljaa

itkeä tahtoisin hiljaa,

mutta kuivunut suru on

möhkäleeksi rinnan päälle

kipeäksi palaksi kurkkuun.

Nyt kauriin kääntö piirin

kanssa mennyt aika sekä

tulevaisuus tanssiin kutsuu.

Sanan sekunnit

Kalman hajuinen elämä

tuosuu suo , ja vanha

lahoava kelo hongisto.

Huohottaa maisema

sykkivää syvää suota on,

ja pitkospuut 

vievät hetteen alkulähteen

luo. Roihu nuotion

se tuho kelo puunkin on.

Pesän teen oksaan

unohduksen satupuun.

Sanan sekunnit

liian nopein syklein

pyrkivät eteenpäin

minä yöllä suopöllön

hiiri nokassa lentävän

kuutamossa näin.

Avaruus se kantaa jäätä

harteilla, se on

paikka revon tulien

ne syöpyivät jo lapsuudessa

mieli kuvaksi päähän ihmisen.

Olen niin kuin sokea

yöperhonen valoa kohden

lennän siivet polttaen.

In autumn

I got a gift to write

a flexible language, sometimes darkly

mind. The philosopher's way of thinking

rotating around the earth

the navel. Now the man inside

reason stands, the time when

rowan berries deep color

blushes. Natural colors of fall colors

tables of the world painting.

Melancholia is bathed in a quagmire

person, over the landscape

winter white refers to the expectation.

Syksyllä

Minä sain lahjaksi lyrikkaan

taipuvan kielen, joskus synkän

mielen. Filosofin ajattelu tavan

maapallon ympärillä pyörivän

navan. Nyt ihmisen sisällä

järki seisoo, aikaan jolloin

pihlajanmarjat syvään väriin

punastuu. Luonto ruskaväreillä

maailmasta taulua maalaa.

Melankolian suossa kylpee

ihminen, maiseman ylle

talven valkoista viittaa odottaen.

Kalevalan uutiset

Luvaton hämäryys iltaisin

minut sänkyyn peittelee

alusta loppuun asti

elämän kaaren päähän.

Syyskuu sykkii kylmänä

sinusrytminä sisällä ihmisen.

Lokakuu lohduta jo

häntä ken jäi vangiksi

kesän kaipuun.

Vielä varteni vanheneva

vetreänä virvakoivua

halaamaan taipuu.

Lekaan tarttuu Lemminkäinen

takoo Suomen kalliota

kunnes on maa jäinen.

Routaa tarvitaan naulitsemaan

mies mielityn kylkeen kiinni

viellä jossain joskus kynnetään

kyinen pelto. Missä Kyllikki

kapiosi on, Tellervo metsän tytär

sienillä kiire säilöön vikkelään.

Vielä minun sisälläni virtaavat

itkijä naisen geenit vaikka

itkin silmäni kuiviksi kaivoiksi.

Väinämöinen miksi maasi möit

Venäjälle virtuaalialtojen paikat?

Vielä jossain taas kesän

tullen Shemeikka laulaa soittaa

balalaikkaa, etsii talon tyttären

aittaa. Aino kirjoittaa, kirjoja

jo ainakin seitsemän valmiiksi

saanut on. Marjatan huulet

yhä punaisena hehkuvat,

liikaa houkuttelevat houkkia

muilta mailta pakolaisia

Palestiinasta asti.

Valittavat ilman immet tanssivat

routaan suot, sekä rimmet.

Miksi maatamme raiskataan,

natsit , rasisti, suvakin koko

konkkaronkka. Näitä uutisia

Kalevalan kankaalta kirjoitti Aino,

ja ehkä jälleen huomenna

alkaa uusi noita vaino.

Hui (poem Thursday's challenge)

Hui said the raindrop,

once fell down to the ground

vibrating in the wind

aspen leaf.

Hui, Hui said the other

the same wonderful,

How have you found the poor guy?

Asked whether it is from a friend,

Wait until the rain

we've run out of time

somewhere far away from here

a chain of droplets

with a swim in the river

perhaps the small soot our noses.

Hui (runotorstain haaste)

Hui sanoi sadepisara,

kun putosi alas maahan

tuulessa tärisevältä

haavan lehdeltä.

Hui, hui sanoi toinen

saman moinen,

kuinka sinulle kävi poloinen?

Kysyi se kaveriltaan,

odota kunnes sade

loppuu silloin olemme

jossain kaukana täällä

ketjuna muiden pisaroiden

kanssa kellumme joessa

ehkä pienet nenämme noessa.

Arki näyttää ikävältä

Kertokaa se miksi aika

laahaa morsiushuntua

missä on vuosien kellastumisen

tuntua. Pelolla myydään

pippurisumutetta, ostaa

kuka, ja ken.

Sukua jatkoin omalta osalta

tein mitä täytyi sitten

sielu tyhjyyden illuusiossa

liikaa räytyi.

Häiriintyi naaraan mieli

puolisonsa lukin yhdellä

hotkaisulla suihinsa nieli.

Sammuneita ihmisiä

vaeltaa katua edes takaisin

laahustaen.

Minä järkytyin sielun

valon tylsyydelle myin

tein sen typerin syin.

Syyskuun puhuri vahvistuu

kaulahuiviin ihminen kietoutuu.

Miksi , miksi Helsinki

ei hetkeksi muutu Pariisiksi?

Raahen rannat, tuulet

lumituiskut, rakkaudesta

annetut suukot, muiskut.

Sisälläni jossain aivo lohkossa

merirorvokaupunki herää

eloon vuosi satojen jälkeen.

Kirjoitan oodin Raahen

rannikolle, siellä olin

hetken onnellinen.

Minun valoni se on lähellä

sammumista, enkä tiedä

mistä löydän sielun lataajan ?

Missä on se koiras

koillisen mies, jolla

virtaa muille jakaa.

Tehtäisiin se lataus edestä

ja takaa, niin petaa kuin makaa.

Cosmic moment

From sunrise to sunset

cosmic lights up and goes out.

Fight with the person's internal battle

weary sleepless clouds of sheep

empty pads somewhere hidden in the air is.

Where is my home? In a world where

we live as in the jungle.

At the junction there, and the cloak here

the passage of advising there, and over here

the relentless rush of time, and whether the stroke

the only friend?

Cosmic inflation emptiness full of

in the middle of the heart too big a hole

the love of the wind breaking,

Poor thing can be a small human Poor old.

FLAMMABLE STEPS will go the way of the ark,

In no sense, does not in any view.

Still, the battle will be sufficient to

what you get in front of them to sow them, with.

From sometimes mocking laugh.

Sometimes I tear my hair I cry,

and rage. One moment is here,

and now that all would like to thank.

A friend costly that thoughts

warm hand paste into your hand.

Kosminen hetki

Auringon noususta auringon laskuun

kosminen valo syttyy, ja sammuu .

Taistele ihminen sisäinen taisto

uuvu uneton pilvien lampailla

tyhjiä tyynyjä jossain ilmassa piilossa on.

Missä on kotini ? Maailmassa jossa

elämme niin kuin viidakossa.

Risteys siellä, ja viitta täällä

neuvoen kulkua sinne, ja tänne

ajan armoton kiire, ja tahti onko

ainoa ystävänne ?

Kosminen inflaatio tyhjyyttä täynnä

sydämen keskellä liian suuri reikä

rakkaus siitä tuuleen karkaa,

voi raukkaa kapista ihmis parkaa.

Arkana kuljen arkista tietä,

ei missään järkeä, ei missään mieltä.

Silti taistelutahtoa joskus riittää

sitä mitä eteensä kylvää saa niitää .

Ajalle joskus pilkaten nauran .

Toisinaan tukkaani revin itken,

ja raivoan. Pieni hetki on tässä ,

ja nyt joka kaikesta kiittää.

Ystävä kallis joka ajatuksin

lämpimin käden käteesi liittää.

Philosophy

Who weaves wool scarf

against the cold autumn ?

Who's hot

my heart to appreciate.

Sometimes, when I

It's cold ,

fear of coverage

hurls my shoulders.

A million dreams,

wandering in the wind

the air flow are exporting.

Without encountering ever

actual desire.

In my mind swaying

the mother of the child in the water,

restlessly

space waves

the beginning of the world ocean.

philosophy sway

dormant soul,

rotating it,

as the earth

rotates around its axis.

I, as well as the universe,

both equally mysterious.

We do not know where we came from,

and where are we going?

Filosofia

Kuka kutoo villahuivin

syksyn kylmää vastaan?

Kuka lämmintä

sydäntäni arvostaa.

Joskus, kun minulla

on kylmä ,

pelko peiton

hartioilleni viskaa.

Miljoona unelmaa,

tuulessa vaeltaa

ilmavirran vietävänä.

Kohtaamatta koskaan

toteutunutta toivetta.

Sieluni keinuu

äiti maan lapsivedessä,

levottomana

avaruuden aalloilla

maailman alkumeressä.

Filosofia keinuttaa

uinuvaa sieluani,

pyörittäen sitä,

niin kuin maa

pyörii akselinsa ympäri.

Minä , sekä maailmankaikkeus,

yhtä mystisiä kumpikin.

Emme tiedä mistä tulimme,

ja minne olemme menossa?