Tahtoisin
olla vain sinun naaras
se
on liikaa vaadittu, leikit
mykkää
siitä minä ei oikein tykkää.
Rautalankaa
sitä minulla ei tarpeeksi oo
siitä
tulee suuri tenkkapoo.
Sinulla
on järki pallosta hukassa
vaikka
minulla oli yöllä papiljotit
tukassa.
Illan tullen varjot seinillä
tanssivat
vain missä on minun onni
misä
rakkahimpain ? Mitä minä
omistan, ne maailman tuulista matkaani
sain. Sain liian mykän kielen,
ajattelevan
kirjoittavan mielen
aina
avoimena olevan oven pielen.
Syksy
nurkissa vaanii taas
kylmyys
viiman lailla onko
sisällä
rakkauden maassa.
En
öisin pidä ovea haassa
on
vapaata sinun tulla, ja mennä
ei
vapaus villiarojen tuulen
kanssa
kilvan lennä.
Minusta
tuntuu liian
melankoliselta
toisinaan.
Tönään toivo paremmasta
täyttää sydämen
maan,
ei vain ole ketään jonka
kanssa
sen tunteeni jaan.
Liian
kauan aikaa kesti, kun
sinulle
lähti minun manifesti
sisäinen
sielun lukko kai sen esti.
Nyt
on minun sisälläni
vapaana
rakkauden antajan pesti.
Otatko
sen vastaan, vai
ohitatko
tunteeni ainoastaan ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti