Sateen
nuolema nainen
mikä
on matkan pää mainen
oletko
rietas, vai katuvainen?
Äiti
maa imettää meitä
juuriensa
alle eksyneitä.
Tyhjyys
käsi varsilla
mereen
hukkuneet ihmislapset
naiset,
miehet, harmaahapset.
Olen
nähnyt aivan liikaa,
liian
vähän tuntenut rakkautta,
liian
vähän juonut elämän mettä,
liian
vähän juonut elävää vettä.
Niin
ovat vuodet pyörineet
elämän
sirkkelissä,
ja
repineet terät
ihoni
pintaa
reittä,
vatsaa, pulleaa rintaa.
Koskaan
kysymättä
elämän
hintaa.
Olen
saapunut perille
vuosien
myötä juossut
joutavan
jäljillä etsien työtä,
ja
kaiken toivon menettänyt
ajan
myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti