Betoni polttaa taas
ja aika rauta bemarin
koe laudalla
ratsataa.
Ei mikään joskus
natsaa,
ja sisälläni
kasvaa
joku jäykistävä tunne patsaan.
Teatteri talon
pihalla
tanssii naakan
kanssa rastas.
Muistan elokuvan
Anneli
Saulin, ja teatterin
terassilla
kipinöi, iskee
muistoissa
Justiinan kaulin.
Näetkö jossain
naisen auliin,
ennen kuin
näkökenttä
viiruksi kapenee.
Sointula se on
jossain
piilossa kirkkokadun
kainalossa
ja keskiviikkoisin
soi
piano Kemalin.
Elokuu,
ja elon leikkuu
vielä
västäräkin pyrstö
täällä
hetken keikkuu.
Allani on jalat
jäniksen
kadulla kuljen
pomppien.
Lätäkkö, rapakko,
vesilammikko
synonyymit niiden
yli
hypin kevyesti
pomppien.
Sade se kosteuttaa
sydämen
niin kuin yhtälailla
katu pölyn
kuriin saa. Naakka
kohti
kirkon tornia lentää
taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti