Manifesti

En voi piilottaa kirjoittamaani

sanomaa pöytälaatikkoon

pöytä liinan taakse. Sana synnyttää

toisen kolmas jo lauseen

rakentaa. Rivi rivin jälkeen

tanssivaa melodiaa tai

nykivää sanojen marssia.

Maailma on pelkkä pellejen

areena, täynnä naisia päällään

sareja. Nostat veitsen ilmaan

isket sen säälittä

sielun vuotavaan stigmaan.

Käännät veistä haavassa,

ja veri pisarat näkyvät

avaruuden harmaassa naavassa.

Vielä kerran minä vikisen,

sitten huudan lujaa.

Liian julmaa on korostaa

pulmaa, mita jokaista

terävää kulmaa.

Sinä suunnitteletko rakkauden

murhaa, se on aivan turhaa

sillä. Sinua joskus luen

kuin avointa kirjaa, sinä

olet täynnä raakaa rakkautta,

mustasukkaisuutta miekan

iskuja. Kuka synnyttää

lapsen, jonka osa on synkkää

synkempi yö pimeyttä

tummempaa. Nuori kokematon

äiti on katsoo kaikkea

läpi vaaleanpunaisten lasien.

Mies , poika vielä ei

maailmasta totuutta tiedä,

ei sitä ollenkaan, että

miehen osa on sotia

muuten ei ole maailman

lapsilla kotia.