Se
hetki , kun kesä ei laula
enää
lauluja niin silti
sisälleni
kesän saan säilymään
kuljen
huomiseen häilyvään.
Sinä
teet maailmasta kauniimman
sen
värit sävyt elän paremmin,
ja
huomiseen kuljen askelin
aremmin.
Tänään vielä
päivän korento
tanssii
päällä
neliapiloiden nurmikon,
ja
minä koen sisäisen
hurmion,
se vaikka voi
olla
alku oudon turmion.
Sisälläni
soi häämarssi
yksinäisten
ihmisten
yltiöpäisten.
Rakkaus se voi
niin
lyhyt hetki kuin tähdenlento
halki
avaruuden suuren.
Syksyyn
kasvatan sisälleni
jonkun
toivon siemenen
missä
yhteinen tiemme on
löydänkö
sen jostakin ?
Tunnen
sisälläni suuntaa
antavan
huomiseen kasvavan
tukevan
juuren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti