Sinä olet tatuoitu rakkauden kuvaksi
iholleni
enkä mahda mitään.
Solujen
sinfonia antaa ilmoille
äänen
meren kohinan kaltaisen,
vai
onko se ääni kuoron seireenien?
Aika
myrskyn kanssa eteenpäin käy
Sielun siskot matelevat rannoilla
auringossa
kuin sisiliskot
silmä kulmissa
kyyneleet.
Antautua
turvaan tuulen selkään
sitä
minä turhaan pelkään.
Outo
tunnelma valtaa aamun
päivään
nousevan. Valun hiljaa
syvemmälle
utopian tyhjyyteen.
Sisälleni
tuulen tuvan teen,
kaipuu
tekee minusta zombien.
Ajattelen aivan liikaa,kuljen aivojen
sopukoissa
se on paikka katakombien.
Hysteria
olkoon hiljaa
en
anna sen keinuttaa elokuun
viljaa,
katto lamppu lattialla
se
odottaa asentajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti