Kuinka
monta kertaa päätä
lyödä
seinää saa kunnes
kallo
halkeaa.
Paradoksin
lailla olen
liian
usein kaksijakoinen
väärään
aikaan muilla mailla.
Suuri
ikävä ikkunaan liimaa
kasvot
leijumaan, ja
sade
valtaa maiseman.
Sisällä
ihmisen on
tunteiden
lukko, kadonnut
on
avain sen. Kuinka monta
kertaa
etsin jotain
mitä
löydä en, ja itsestäni
pois
pakenen ?
Rakkauden
ristille naulitsen
stigmat
vuotaa, lohtua
ihmiselle tuokaa.
Nousen
vuorelle liian
nuorelle,
ja yksin liian
yksin
on ihminen.
Tyhjyys
ehkä joskus väljähtyy
täyttyy
sisältä outo kaipuu
aamuun
päivään nousevaan
kiinni
riimin laidasta
kirjoittava
ihminen saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti