Ei yhtään aihetta
enää sisälläni
ole
runoon, aika
epätoivon
köyttä jostain
punoo.
Takaapäin
menneisyys
lyö veitsen
kurkulleni,
minne se onnellinen
aika piiloon meni?
Veri virtaa aivan
turhaan ,
länsi mainen
kulttuuri heittää
tikkaa pintaan elämän
mainosjulisteen.
Minä sanojen taakse
piiloudun, silti
liian
moni minut huomaa.
Pyytää kanssaan
Sointulaan
juomaan. Ei perille
ole
mennyt se etten
lasini pohjia
koskaan suutele.
Elämäni mies
ohittaa,
hän alttarilta
alttarille
käy, ja polvistuu.
Hän papin kaapuun
verhoutuu, minua
kosii
vaimokseen pyytää ,
ja menetän minä ystävän.
Minä kunniasta
kieltäydyn,
ja huomaan taas ehkä
yksin jäin. Kuljen
huomiseen paljain
päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti