Minä olen huolissani kun,
aika naulaa ruosteisia
jäisiä nauloja äiti maan
arkkuun valkeaan.
Tunnen jalkojen alla
kuinka maa järisee,
mitä on tulossa siihen
railoon, kun uraani
yllättäen halkeaa?
Liikkeet kansan joukkojen
seassa sodan, ja ihmisten ansojen.
Sisälläni asuu draama kukaan
sitä ei tahdo varastaa.
Katso tänne keskelle vaarojen,
missä turva paikka on kodittoman
ihmisen ? Ihmisyys New Yorkissa
aivan saman laista on kuin
maapallon kaukaisessa kolkassa
tai kadulla Saigonin.
Vapaus on kova sana, se saa
aikaa tuhoa, sotaa aivan liikaa
minne vapautta piiloon menisin ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti