Surujen viilto
terävän
haavan sieluun
viiltää
osaa. Kuka on
minulle
muita enemmän,
askelten kaiku luo
uuden tuntemattoman
sävelmän. Minä
tunnistan
omani joukosta
tuhansien,
hän on minulle
sankari
tämän elämän.
Läpi vuolaana
valuvien
kyyneleiden, tunnen
oudon toiveiden
tunteen;
kevään voimakaan
valon myötä
kasvavan.
Vuosien aikana
ymmärrän
sydämen kaipaavan
kutinan.
Hän on aina ollut
minulle
muita enemmän,
tuskin milloinkaan
minä sen hänelle
tunnustan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti