Saga

Mies oli kuin seipään niellyt,

kun kuuli minun kirjoittavan.

Minä olin hänen edessään

kuin jäykkä muovailuvaha,

en taipuisi mihinkään

uuteen muotoon ilman

väkivaltaa. Minun sisällä

sekaantuvat vuoden ajat

toisiinsa kuin eksyneet

mustekalan lonkerot.

Muistojen säikeet punovat

manillaköyden jota pitkin

pakenen kolkuttamaan

utopian ovelle. Jyskytän

sitä rystyset verille ellei

kukaan laske sisään.

Lohikäärme odottaa

siellä malttamattomana

minua. Emme tarvitse

ritaria kukistamaan vapaata

yhteistä lentoa ihmemaan yli.