Tylsyys rappaa yöhön
tiili muurin korkean,
tyhjyys täyttää pää
ehkä jaksan vielä
jonkun aikaa vaikka
pimeä taivas roikkuu
yllä pään.
Olen kyllästynyt
siihen, että kipu
korvaa ystävän.
Valo paistaa tunnelin
päässä, tuleeko sieltä
kohta juna?
Virta piirit joskus
lyö yli, mykkyys nyt
on yöhön juurtunut.
Kadonnut on lohduttava
levon sekä rakkauden
syli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti