Kesäyö
huntuun pukee
morsion,
ja keijut haltiat
niityn
ylle palaavat taas.
Usva
yön tullen pellon
päälle
laskeutuu.
Maalaisromantiikkaa
kaipaa
mies, ja tyttö nauru suu.
Rakkaus
kukkii kätkee
ilon,
ja surun .Sydän
niin
kuin uuma kaarelle
suudelman
myötä taipuu.
Hän
tahtoo onnea, ja rauhaa
keijujen
siivet ne näet
sinäkin,
jos uskot rakkauden
taikaan
kesäiseen aikaan.
Elämää
ei mitata hinnalla
rahan,
erottaa voi toisistaan
hyvän,
ja pahan.
Minä
lennän sinne muuten
minne
en voi kävellen mennä.
Olen
sudenkorennon lainen,
maailman
oudoin muukalainen.
Aikaan Pessin ja Illusian
Elikö
hän, joka sävelsi
kesäisen
sävelmän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti