Suo kätkee paljon sisäänsä.
Keväällä suon sulaessa
sieltä nousevat ylös
syntiset siskot,
auringon lämmittäessä
he vilkkaaksi muuttuvat
kuin sisiliskot.
Nokkela on onnen neiti,
impi ikuisten unelmien.
Kevät sateet kastelevat
keijujen varpaat,
minne tuleen sinä karkaat?
Mies kuin puhuri
hetken tanssitti meitä,
sitten kutsui häntä
lumi, ja räntä.
En minä tahtonut olla
emäntä pohjosen villin maan.
Tahdoin vain Sammon yksinään
omistaa. Ilman Sampoa,
ja miestä minä silloin jäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti