Masennuksen
suossa rypee
suuri
joukko Suomen kansaa.
Leipä jonot
kasvaa, leivän
päälle
tarvitaan rasvaa.
Tunnen
liian monta Kela
luukun
vankia, syödä ei voi
kukaan
rauta kankea.
Niin
tämä Suomi salaa
on
paikka ankea. Häpeä
ei
nälkää estä, eikä noella
naamaa
pestä. Liian moni
ei
tätä kurjuutta kunnolla kestä.
Mitä
kaikkea kirjailija
saa
nähdä, kun kulkee
silmin
avoimin. Aivan
liikaa
minä taas kirjoitin,
ja
runon uuden synnytin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti