Mies pihalla seisoo, kuin joku kangastus,
verhonaan vain Aatamin varustus
ja minä säikähdän kuinka laiha onkaan hän,
tämä onko lämpimän päivän kangastus.
Mies anteeksi pyytää sanoo: tämä vain on
arkista elämää.
Hän näyttää minulle sisälle taloon tien,
äänensä on kuin keijujen kehräämää
hunajaa, ja kitara soi. Hän laulaa,
ja soittaa ; Don't step my blue suede shoes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti