Parrakas mies
sipsutti
varovasti liukasta
katua
pitkin puristavissa
stripparin
kengissään.
Hän vilkuili
epävarmasti
sivuilleen, tervehti
minua
iskien silmää niin
että
tekoripsi melkein
liikahti
pois paikaltaan.
Oman elämänsä
sankari
oli reippaasti
ryöminyt
kaapista ulos. Tai
sitten
se oli yksi
Duutsoneista.
En enää yritä
laastaroida
omaa
rikkinäisyyttäni,
olen mitä olen.
Punatukkainen
paholainen, maailman
nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti