Tunnen tupasvillan
alla pakaroiden,
olen nainen päällä
korpi soiden.
Tuoksuu niitty villa,
kypsyy pian raaka
hilla.
Luonnon armoilla
naista paijataan,
pitkospuita pitkin
perässäsi vaelsin,
ja välillä melkein
itkin.
Hoputit juokse,
juokse
noiden visa koivujen
luokse.
Niin sellaista on
olla
lintubongarin
nainen,
ensin tulee kamera,
ja
suo , sitten
lintu torni tuo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti