Olen nähnyt aika monen laista kummaa asiaa.
Suudellut
pyynnöstä kirjan kantta, tai
suklaarasiaa. Joku muistoksi kerää jälkiä punaisten
huulien.
Olen kokenut monta ahdistavaa asiaa
vuoksi aivan joutavan, ja nähnyt kangastuksia:
Viikate miehen
yli virran soutavan.
Silti on sisälläni aina pieni toivon kipinä
joku kaunis päivä, voi tapahtua ihan mitä
tahansa,
kun ei laske sydämeen pelkkää
vihaa
vaan.
Onpa virta vierinyt, aika rypyttänyt ihmisen ihoa,
Ei
ne siitä oikene, ei siksi kannata lihoa.
Vaativa sydän tahtoo aina löytää ystävän
se voi tapahtua joku kaunis päivä.
Uskon niin vaikka poissa on viimeinenkin
järjen
häivä.
Aika monta kylmää kahvia olen juonut,
eikä
se nuoruutta iholle takaisin tuonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti