Näkemiin yö,
sydämeni yksinäisyyttä villinä lyö.
Ihmisyys sisälläni kuohuaa,
se on skumppaa makeaa.
Yön varjot, yhtyy tanssiin pimeyden.
Aamua kohti valvoa saan,
niin on kylmä,
vilu viltin alle ankarana käy.
Jo saapuu aamuyö,
ei pimeyden kansaa nurkissa
enää näy.
Siis hyvästi yö,
sydämeni villinä taas lyö.
Pian taas aamu sarastaa,
ja kaste helmin kyyneleitä
äiti maa saa vuodattaa.
On likaisia lapset sen,
kun luotoa saastuttaa ihminen.
Kuin alienit luolistaan,
käy joukko kylmä tunteeton.
Nyt on kiire ryöstää,
maailmaa raiskataan.
Rikkaus, ja raha vaan
kasvattaa omaa statusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti