Valaistut kaarisillat

Valaistut Marjalan kaarisillat,
sumuiset savuiset illat.
Ikkunoissa syttyvät valot yksinäisien,
sydämessäni haamut menneisyyden.

Kevät kevyin askelein kulkee
kohti Marjalan siltaa,
sulaneet jäät alla
sillankaarien.
Jäniksenjäljet ristiin, rastiin.
Jäätä piirtäen, kuvioita siirtäen.

Runoilijan terävä miekka
jotain pintaa raapaisee.
Neonvalot ne aina loistavat
se on ABC.

Sykkivä elämän virta,
ei löydy Marjalan kioskilta.

Kituva savuava sydän rinnassani,
epätoivoinen elämänliekki.
Käyn tähän päivään matkaamaan.

Torstaiko toivoa täynnä,
perjantaina iskee pelottomuus.
Lauantaina laiskuus lakaisee
roskat maton alle.
Sunnuntaina surun peitän,
en näytä sitä maailmalle.

MAANANTAI SE malttamattomasti

viikon aloittaa,

ei ole aikaa jäädä peiton alle

nukkumaan.

@ tenninen satu