Taas välimatka välillämme liikaa
kasvaa.
Ikävän matka on mittamaaton,
luoksesi kaipuu liian lohduton.
Rakkaus kaikki elämästäni pois
katoaa.
Taas aamu hiipi vierelleni hiljaa,
herätti kirjailijan haaveilevan.
Aamu Joensuun kylmä, yksinäinen
on.
Aamu ei voi yksinäistä lohduttaa,
siellä missä hiljaa, riimit,
soinnut
yksinäisyyttään valittaa.
Muistot sisälläni, vain palvovat
rakkautta suurta, joka vuosien
menneiden
alle kai jo piilotettiin.
Ruusunhohteisina muistot
sisälläni,
niin kuin kaunis suruhymni soi.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti