Perjantai

Minä jaksoin kyllä aina soutaa,

muttei koskaan ollut ketään joka

järkevästi olisi pitänyt veneeni perää.

Nyt on taas uusi aamu, ja valon

myötä koko Suomenkansa herää.

En ehkä tänään uskalla

täysin rinnoin hengittää.

Se on ajansirppi joka päiviäni

lyhemmäksi leikkaa,

tuonenseppä ratsuni kavioita

salaa kengittää.

Sinä sisälläni olet se raikas happi,

sinua voisin täysin rinnoin hengittää.

Sinä asut minun sisälläni kallon,

olet halutessasi raikas happi taikka, typpi

joka täyttää ilmapallon.

Tänään tiedän miltä tuntuu kuinka

tuuli puhaltaa läpi pään,

kaikki järjelliset ajatukset pois puhaltaa.

Lapseni sisältäni hymyn ulos taikovat

tänään ehkä lujaa nilkuttaen kuljen.

Taas illan tullen tämän perjantain muistojeni

arkkuun suljen.

@ tanninen satu