Se osui, ja upposi se sanapiikki
aivoissani teki luovaa jälkeä.
Herkuttelin kevään sanalla
mandariinisorsa.
Kaunis sana pyöri aivojeni
luovimmassa
loukussa, aiheutti pakonomaista
luovaa
runojen purkauksia.
Sinä olet kuin mandariinisorsa,
haavoittunut amorin- nuolesta.
Repaleiset kiiltävät sulkasi
hehkuvat kevätauringossa.
Parittomana, niin kuin minäkin
kaipaat pesäntekopuuhiin.
Me ollaan ne kaksi paritonta
mandariinisorsaa Neilikan
laulusta.
@ tanninen satu
Ihana. <3
VastaaPoista