Maailmani
jostain löysin,
se
avaruudessa roikkuu
löysin
köysin.
Sen
vieressä mollottaa
joskus
se kuu kuin juusto
tarjottimellaan.
Unessani
minä tiedän kuinka roihun
sytytän,
sinun sielun kaasuhellaan.
Matkalla
utopiaan törmään
enkeleiden
tutkaan pumpuliseen.
Sielussani
kellot soi,
on elämä
joskus täyttä rimpuilua.
Uni on
hieno, silti kaipasin vain sinun
viereesi.
Olen se
nainen satujen
sanojani
ylös kirjoitanko katuen.
Kauan
sitten eksyimme yhteiseen kiintotähteen.
Sisältäsi
löysin sen yhteisenvoimanlähteen.
Minä
elän maapallolla, sisällä sielu aikamatkaajan.
Galaksien
väleillä sanoillani vaellan.
Kaasukehät
ympärillä planeettojen,
se on niin
kuin räjähdysalttius välillä ihmisten.
Parisuhteesta
yhä täällä haaveillen,
joskaan
siihen enää usko en.
Olen
nainen pariton, sielussani vain irrallaan
se parini
on.
@
tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti