Lauantai

Valtatiellä elämän, minä teen

tämän sävelmän. Askeleiden

kaiun siihen sävellän.

Leikin valon, sekä varjojen.

Kiireen rytmin, antaa siihen

sanat hyvät juosta.

Se olkoon lauluni alku,

sanat alkoivat juuri tuosta.

Minä vielä kerran vaihdoin

asuntoa, majaa.

Niin se on joskus kiire joka

sisälläni piiskaa, takaa ajaa.

Nyt on lauantai sille laulun

sävellän, mollivoittoisenko iskelmän?

Tänään töitä tehden eteenpäin

nyt marssin. Minne tiimalasinhiekka

minut johtaakaan?

Sinne kuljen, sinne marssin,

keskellä kiireen kirjoitan sen farssin.

Sanon aamulle huomenta,

kun sade huhtikuinen ikkunaani

rummuttaa. Kevät se saa

alkaa kanssani sen leikin,

on pian taas se aika pihlajia

hunnuttaa.