Jälkeni hiekalla aika huuhtoo
ne nopeasti pois,
runoistani elämään ei kai
jää ainutkaan.
Nyt eläessäni ne lohduttavat
niin montaa lukijaa.
Niin kuin lohduttavat ystävän
laulamat laulut päivieni hetkiä.
Ne sisälläni soivat lohduttavaa
sävelmää.
Niin kevyttä elämä on joskus
on elää, kun laulut, sekä runous
sisälläni voimaa antaa kantavaa.
Nuo hetket elämässä kanssa
ystävien,
ne ovat puhtainta kultaa.
Niitä katso en silmillä Midaksen.
Tämä päivä, ja hetket huomiset,
kätken elämän muistojen
aarrearkkuun.
Niitä säilytän vaalien omanani.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti