Enkelinsiivenkosketus, mustan
sellaisen.
Painoi hartioilleni taakan
lyijyisen.
Raskaana hartiani kumaraan käy,
ei missään höyhenenkevyttä
taakkaa vaihdettavaksi näy.
Tie huomiseen, se on arvoitus,
ikkuna tuntemattomaan.
Avoimena odottamassa,
ulos katselijaa.
Minä vielä hetken vikisen,
kirjoitan riimin niin pienen,
tuskasta hikisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti