Aamuyöllä

Aamuyöllä sanat nukkuvat

utopian uurnassa.

Hiljaisuus valtaa runoilijan

mielen, mykkähuuto

lukitsee pulppuavan kielen.

Ei mitään inspiroivaa.

 Odotan sanapiikkien

vallankumousta, nousevaa

pakonomaista sanojen

marssia barrikadilleni.

Minä lauloin, kuuntelin

kuinka hukutettu nuoruus

lauloi kanssamme Paronittaressa.

Siitä hiljaisesta pienikenkäisestä,

helposta pojasta, on kasvanut

äänekäs laulaja.

Sen tiesin jo vuosia sitten,

se vain oli palautettava mieleen

uudestaan.

Ne muistot kuinka itsekin

olen muuttunut , ja kasvanut.

Lapsivaimon tie kirjailijaksi,

se oli kivinen, ja arvaamaton.

@ tanninen satu