Minulla ei ole enää mitään
sanottavaa.
Minä sinulle rakkauteni tunnustin.
Sinä tiedät tunteeni minun, minä
sanoihini
vain tukehdun.
Riimit virtavat, niin kuin
tulvivat vedet,
minne kuljen, minne vain menen.
Kannan lauluja sisälläni, uusia
sointuja virittelen.
Olen runotar, elämästä ymmärrän
sen
rumuuden, sen kauneuden ansaan
kävelen.
Kaunotar, ja hirviö rintarinnan
käy,
ei alkua lopunjälkeen enää koskaan
näy.
Rakkaus, tunne suuri rajaton,
siinä poistettu
maailmasta kaikki piikkilangat, aitaukset
on.
Taas aamu soittaa ensiviuluaan,
minä
sanoillani liityn päivän aariaan.
Yli virran soitto kuuluu, ääni käy
nyt on jälleen aika ylös nousta
ponnistaa.
Niin kuin jousi joka viulun
kielien
yli tanssia, aariassa saa.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti