Elämälle kiitos

Minä kiitän tästä elämästä,

se minulle antoi sananmiekan,

antoi piiskaavan Suomenkielen.

Minä tiedän tunteen, milloin

riimit, soinnut valtaa pään.

Yhä yhteistä unta meistä joskus nään.

Nyt edessäni Noljakan kirkon nään,

sunnuntaisin herään kirkonkellojen

kuminaan. Ne ovat uudenajankellot,

joskus koettaa sekinpäivä jolloin

taivaat aukeaa.

Me ei tässä elämässä tohdita

toisiamme rakastaa, niin vaikeaa

on purjehtia myrskyttömään

parisuhteen satamaan.

Ne onko myrskypilvet taas tähkäpäittemme

yllä, alkaako taas satamaan?

Onni pitkään etsimäni, karkaa aina

käsistäni. Ei auta tunnustus julkinen,

tahdon rakastaa.

@ tanninen satu